Krisu -Siuntiosta

Kaksi fillariretkeä

Kaksi pyöräretkeä, kaksi viikkoa sitten Kreetalla ja perjantaina täällä.... Kreetalla aamutuimaan Vouvesin kylän kohdalla työmaalla sanoin työmiehelle "Kalimera", työmies hymyilee korvasta korvaan ja sanoo "kalimera", kuorma-auton ikkunasta kurkistaa mies ja yhtyy huomenen toivotukseen "kalimera", auton takaa kurkistaa kolme miestä, kaikki hihkuvat "kalimera". Pikkalan kohdalla Siuntiossa, työmaalla sanon työmiehelle "Huomenta". Työmies vastaa "voi vi**u".


Mutkaisella, kapealla ja mäkisellä tiellä Vouvesin jälkeen pyörän taakse tulee auto, sen kuski odottaa, että vastaantuleva liikenne on mennyt ohi ja odottaa, että edessä oleva mutka oikenee ja näkymä autoilijalle on parempi. Pieni tööttäys ja auto kaartaa ohi, kiitän käden heilautuksella ja kreikkalaismies vilkuttaa autonsa sivukkunasta. Kirkkonummella Kantvikissa pitkällä suoralla yhtään autoa ei tule vastaan, mutta takaa tulee Nissan merkkinen auto. Auto tulee rinnalle ja yrittää kiilata rinnakkain ajavat pyöräilijät ojaan, samalla hän viittelöi, että toisella puolella olisi muutaman sadan metrin pätkä kävelytietä, lopuksi hän näyttää keskisormea.

 


Fillarista puhkeaa takarengas, ryhdyn vaihtamaan sitä, ensimmäinen auto (vuokra-auto) ajaa ohi, toinen auto pysähtyy ja kreetalaismies osoittaa sormella pyörää ja sitten pick-up-autonsa tyhjää lavaa. Kiitän ja hymyilen ja hän ymmärtää, että pärjään omillani.        Kirkkonumella fillarista puhkeaa takarengas, ryhdyn vaihtamaan sitä, ensimmäinen, toinen, kolmas...kymmenet autot ajavat ohi. Mietin, että montakohan tuhatta autoa täällä menee ohi, ennen kuin joku pysähtyy tarjoamaan apuaa. Ei se selviä, vaihdoin renkaan ja jatkan matkaa.

 


Kreikkalaisnainen avaa autonsa oven ja joudun tekemään äkkiväistön. Nainen säikähtää ja huutelee kreikaksi ja englanniksi anteeksipyyntöjä perääni. Näytän peukkua ja jatkan matkaani
Jorvaksessa keltainen Porche tulee pieneltä tieltä suoraan kevyenliikenteen tiellä, eikä kuski katso oikealle ollenkaan, vaan keskittyy autotien liikennevirtaan ja joudun tekemään paniikkijarrutuksen. Pyörä pysähtyy noin 30cm päähän Porchen etukulmasta.Kaljupäinen kuljettaja ei edelleenkään ole katsonut oikealle, vaan tarkkailee autojen letkaa, että löytyisikö sieltä sopiva rako. Sanon kovalla äänellä "Kiitos kovasti!". Kuski säpsähtää penkillään ja huivipäinen emäntä apukuskin penkillä nostaa katseensa naistenlehdestä. Nainen  siirtää katseensa häpeisen oloisena takaisin lehteensä ja kuski kääntää äkkiä päänsä takaisin seuraamaan autoletkan kulkua. Miehen kalju muuttuu hetki hetkeltä punaisemmaksi, kunnes autoletkasta löytyy rako, johon keltainen avo-Porche katoaa huivin hulmutessa ja punaisen kaljun kiiltäessä.

 


Pienestä vuoristokylästä lähtee koira juoksemaan pyörän rinnalla iloisesti, aikansa juostuaan se pysähtyy haukahtaa ja lähtee kotiansa kohti.
Siuntiossa Niemenkylän tiellä näen naisen kävelevän tien vasenta reunaa ja valtavan suuren koiran kävelevän tien oikeata reunaa. Toivon, että koira pysyisi tien reunassa, eikä yhtä-äkkiä vain hyppäisi tielle, samassa tajuan, että naisen ja koiran välillä on ohut flexinaru. Lukkojarrutus pelastaa tilanteen.
Kotitiellä muistan Hanialais-kauppiaan sanat olemme köyhä, mutta onnellinen kansa ja ammattilaispyöräilijä Jussi Veikkasen sanat Fillari-lehdestä. "olen kovin huolestunut erityisesti suomalaisten rattijunttien asennemuutoksesta viime vuosina"  Mietin, että onko taloudellinen menestys tehnyt meistä tylyjä ja kylmiä. Onko empatia katoamassa suomalaisesta yhteiskunnasta?

 

   JK: Lauantaina fillarilenkillä suomalaiset autoilijat näyttivät parhaat puolensa, kaksi autoilijaa päästää meidät menemään, vaikka itsellä olisi ollut etuajo-oikeus..onneksi suomalaisten autoilijoiden enemmistö on viisasta väkeä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän jooel kuva
Jooel Jaakkola

Serbiassa puhkesi kerran jossain vuorten keskellä kumi autosta. Tiedä mistä sitä mountainpiippolia riitti niin paljon pyyteettömästi auttamaan. Virossa taas puhkesi maaseudulla fillarinkumi ja viereisestä maatalosta juoksi satakilonen vihaisen näköinen hurtta kohti vapaana. Örisi siinä viiden metrovin päässä hetken. Kokeilin lässyttämistä ja se tehosi vähän liiankin hyvin. Siitä tuli best pal. Renkaanvaihto on aika hankalaa kun satakilonen hurtta puskee koko painolla.

Suomalaiset autoilijat arvioisin kyllä ihan huomioonottaviksi cyklistin näkökulmasta.

Käyttäjän parviainen kuva
Kristian Parviainen

Suomalaiset autoilijat ovat ihan huomioonottavia, mutta yksi kummallinen juttu jaksaa ihmetyttää.
Kun polkee tavallisissa vaatteissa fillarilla, saa polkea rauhassa eikä ongelmia juurikaan tule.
Mutta kun pistää maantiepyöräilyvaatteet päälle, ottaa maantiepyörän alleen ja lisää vauhtia noin 10km/h alkaakin reissulla nähdä kotitekoisia "poliiseja" ja muita agressiivisia yksilöitä.

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa